Tekniikka alkaa vieraantumaan tytöistä jo varhaisessa lapsuudessa…
Henna Karlsson, hallituksen puheenjohtaja, Prometec
Monesti me vanhemmat tiedostamattamme kannustamme poikia käyttämään koneita ja laitteita, mutta tyttöjä varoitellaan satuttamasta tai sotkemasta itseään koneiden kanssa. Itse olen lapsena leikkinyt nukeilla ja poneilla, mutta olen myös saanut ajaa mopoilla, moottoriveneellä ja seurannut mielenkiinnolla vierestä, kun veli on koodannut ensimmäisiä Commodore 64 pelejä.
Lukiossa tykkäsin matematiikasta ja fysiikasta ja selviydyin niistä kiitettävin arvosanoin. Kaikki tytöt eivät kuitenkaan saaneet ysejä pitkästä matikasta, joten moni vaihtoi pitkät matemaattiset aineet lyhyisiin ja kokivat mielihyvää, kun niistä sai helpommin kiitettävän arvosanan. Meihin tyttöihin on sisäänrakennettu täydellisyyden tavoittelun halu…keskiverto suoritus ei tyydytä, emmekä toisaalta myöskään usko olevamme hyviä, vaikka suoriudumme matikasta kympin arvosanoin. Mikään missä emme ole jo valmiiksi hyviä, ei kiinnosta tai se pelottaa.
Lukiossa oli viimeistään tehtävä päätös, mikä haluan olla isona. Haluanko opiskella lääkäriksi, lakimieheksi, opettajaksi, papiksi vai lähdenkö lukemaan diplomi-insinööriksi, josta en oikein tiedä, että mitä se tekee. Omalla kohdalla valintaa helpotti silloinen lukion Opo (oppilaanohjaaja), joka kannusti minua matematiikan opettajaksi tai teknilliseen tiedekuntaa opiskelemaan diplomi-insinööriksi.
Valitsin jälkimmäisen, mutta prosessitekniikan opintojeni ensimmäisenä vuonna, ei minulla ollut edelleenkään minkäänlaista käsitystä mikä minusta isona tulee. Päädyin opintojeni ensimmäisenä kesänä kesätöihin paperitehtaalle ja innostuin. Tehdastyö oli haastavaa, isoja jännittäviä koneita, mutta minä pärjäsin vallan mainiosti miesten maailmassa. Aluksi kohtasin tytöttelyä ja vähättelyä, mutten antanut sen häiritä. Olin kunnianhimoinen ja itsevarma ja halusin päästä johtotehtäviin. Huomasin, että tytöt osaavat tietyt tarkkuutta, järjestelmällisyyttä ja organisoimiskykyä vaativat työt huomattavasti paremmin kuin pojat…pojat menevät sieltä mistä on helpointa, tytöt tekevät asiat tunnollisesti ja tarkasti. Sain monessa kohtaa kehuja onnistuneesti läpiviedyistä projekteista.
Monien paperiteollisuusvuosien ja monien erilaisten työtehtävien jälkeen perustimme mieheni kanssa oman teknologia-alan yrityksen, jonka johdossa olen nyt toiminut 5 vuotta. Olemme luoneet voimalaitosten laadunvalvontaan täysin uudenlaisen palvelukonseptin ja kehitimme biomassojen näytteenottoon tarkoitetun automaattisen robotin, jonka keksijöinä EU-patenttihakemuksessa on minun ja mieheni nimet. Yritystoiminta on kasvanut niin, että meillä on tällä hetkellä töissä 15 asiantuntijaa ja liikevaihtomme nousee tänä vuonna jo 2,5 miljoonaan euroon. Tavoitteenamme on kasvaa ja laajentaa toimintaa ulkomaille sekä edistää omalta osaltamme bioenergian laaja-alaista käyttöä maailmalla. Olemme matkan varrella työllistäneet useita erittäin osaavia naisia, mutta enemmänkin naisia kaivattaisiin tiimiin. Valitettavasti hakijoiden joukossa ei yleensä ole ollut yhtään naista.
Miten itse voin vaikuttaa tyttöjen innostamiseen tekniikan alalle?
Kannustan äitinä täydellisyyttä tavoittelevaa tytärtäni kokeilemaan ja kokemaan epäonnistumisia: lapsen ei pidä olla kaikessa hyvä, sen sijaan intoa ja luovuutta pitää ruokkia.
Haluan itse toimia roolimallina ja esikuvana tytöille siinä, että tytöt voivat johtaa ja vaikuttaa tässä tekniikanmaailmassa täysin tasavertaisesti poikien kanssa. Tarvitsee vain luottaa omiin taitoihinsa ja uskoa itseensä.
“Haluan itse toimia roolimallina ja esikuvana tytöille siinä, että tytöt voivat johtaa ja vaikuttaa tässä tekniikanmaailmassa täysin tasavertaisesti poikien kanssa. Tarvitsee vain luottaa omiin taitoihinsa ja uskoa itseensä.”